Nyt huomaa, että kyllä se aika kuluu nopeasti,vaikka välillä tuntuukin ihan toiselta...nyt on jo kulunut reilu 5 viikkoa siitä, kun jouduin osastolle ja sillon puhuttiin että olisi hyvä jos vauvat viihtyisivät masussa vielä pari viikkoa....Huomenna olisi sitten se käynnistyspäivä edessä..alkaa pikkuhiljaa jännittää enemmänkin

Kyllä tässä on ollutkin hieman tuskaista näillä helteillä, kun jalat on kuin puhelinpylväät ja nuo yötkään ei kovin mukavia ole olleet, vauvat kun vuorotellen painavat mikä mihinkin hermoon, et asentoa saa hakea urakalla eikä silti meinaa löytyä oikeaa asentoa...no pian saan ne syliini ja sitten alkaa muut murheet On se jotenkin outoa ajatella, että tuosta meidän pikkuneidistä tulee isosisko...kovasti olisi jo vauvoja ottamassa syliin ja vaihtamassa vaippaa niille, siinä onkin vahtiminen, että vauvat saa olla rauhassa ettei neiti jatkuvasti ole niitä yrittämässä syliin tms.

Kissanpennutkin kasvaa kovaa vauhtia ja yksi on muutaman kerran tullut tuolta pahvilaatikosta pois itse...kai niitä alkaa jo tympiä noitten ruskeitten pahviseinien katselu, kun ulkopuolella olisi vaikka mitä mielenkiintoista katseltavaa ja tutkittavaa...emo voisi kyllä ehkä vähän enemmän olla pentujensa kanssa, mutta sehän painelee tuolla ulkona pitkin päivää...pikasesti käy imettämässä ja taas lähtee ulos...lisäksi se pomppii tuolla keittiön pöydillä jatkuvasti ja varastelee ruokaa...viime yönä oli syöny kolme sitruunatäytteistä muffinsia Ei auta vaikka vedellä ruiskii, eikä mikään muukaan, heti kun silmä välttää, nii johan hypitään pöydillä...eikä pitäisi olla ruoan puutetta, kun jatkuvasti on ruokaa kipossa kyllä, mutta kun nirsoilee
ja herkkuja pitäisi vaan saada...no huomenna laitetaan tuo yksi ovi kiinni, niin ei pääse keittiöön eikä pihalle vaan saa luvan keksittyä pentuihinsa kunnolla...